Esittely

Olen kolmekymppinen "elämäntapakoiraharrastaja" Pohjois-Karjalasta. Siviiliammatiltani olen biologian ja maantiedon opettaja. Koirien lisäksi talouteen kuuluu myös avomies/kennelpoika Janne sekä maaliskuussa 2008 syntynyt tytär Iina. Koiraharrastukseen olen kasvanut aivan pienestä pitäen isäni koiraharrastuksen myötä ja jo lapsena minulle oli selvää, että haluaisin myös kasvattaa koiria.

Kasvatustoimintaa "harjoittelin" jo yläaste- ja lukioaikoina hermeliinikaneilla, joiden kanssa myös kävin noihin aikoihin aktiivisesti näyttelyissä siinä koiranäyttelyiden ohella. Opiskelujen myötä kaniharrastus kuitenkin hiipui, mutta koirat tietysti pysyivät.

Ensimmäinen koira lapsuudessani oli valkoinen saksanpaimenkoira Hertzi, joka nykyluokittelun mukaan olisi valkoinenpaimenkoira. Pääosan lapsuudestani ja nuoruudestani kasvoin kuitenkin belgianpaimenkoirien (tervueren) kanssa. Ensimmäinen "ikioma" koirani oli vuonna 1989 lehti-ilmoituksen perusteella hankittu partacollie Tipo, FIN MVA Axtam Brown Taroc, josta sen perhe luopui pitovaikeuksien vuoksi. Energisessä ja kekseliäässä partiksessa olikin teinitytölle haastetta kerrakseen.. Tipon kanssa kävin myös sinnikkäästi näyttelyissä, vaikka tulosskaala oli melkoisen laaja; kolmosesta ROP:iin! Sitkeydellä sain kuitenkin Tipon valioksi 7 vuoden iässä.

Näyttelyissä olin aina ihaillut terrierejä, jotka näyttivät niin tyylikkäiltä, itseään täynnä olevilta ja elämää pursuavilta. Opiskelemaan lähdettyäni sitten toteutin unelmani ja sukelsin terrierien maailmaan. Tältä tieltä ei näytä olevan paluuta! Olen aina pitänyt  sekä "ylämaalaisista", westeistä ja cairneista, että toisaalta korkeajalkaisista "perusterriereistä". Ensimmäinen terrierini olikin westie, Vänden Opereta, jonka hankin vuonna 1998. Olgasta ei kuitenkaan tullut haaveilemaani jalostus- ja näyttelykoiraa, koska sillä havaittiin legg-perthes heti nuorella iällä.

Vuonna 2001 suoritin kasvattajan peruskurssin ja vuonna 2002 jatkokurssin. Vuonna 2002 kasvatin ensimmäisen pentueeni, westejä. Emänä oli toinen westieni FIN & RUS MVA Gleizz Aurelia, Iitu. Westejä silmällä pitäen hankin kasvattajanimeni, joka myönnettiin alkuvuodesta 2003. Inch on skotlantia ja tarkoittaa pientä saarta. Yleisemmässä käytössä inch on tietysti pituusmitta, tuuma. "Tuumaa", ajatusta, terriereissä todella onkin! Westiet ovat nyttemmin kuitenkin jääneet vähemmälle, vaikka niitä trimmaan ja sivusta seuraankin, ja talossa on lauma leikkejä kera yhden cairnin.

Ensimmäinen lakelandini oli Siiri, KANS, POHJ, FIN, SE, NO, EE, RU MVA, EEV-04 Big Lady's Micro-Inkpot, joka tuli sijoitusnarttuna Pirjo Hjelmiltä. Siirin ja Pirjon hyvällä myötäavustuksella olen nyt uponnut lakelandien maailmaan vähän syvemmällekin!